KÄYTTÖ

Kuten nimi kertoo, itseporautuvat ruuvit toimivat samalla periaatteella kuten poranterät, tai muut leikkaustyökalut. Kuten tyypillistä kaikille leikkaustyökaluille, suorituskykyä vaikuttaa leikkausnopeus, syöttönopeus, leikkaussyvyys sekä itse työstettävä materiaali. Siksi itseporautuvien ruuvien suorituskyky voidaan määritellä perusleikkaustyökalujen parametreillä:

Kärjen geometria on ruuvin porauskärjen suunniteltu muoto.

RPM on nopeus, jolla väännin pyörii ruuvia ruuvattaessa. Tämä on usein säädettävissä vääntimen liipasimella tai vaihteistolla.

Käytetty voima on asentajan ruuvaamisen käyttä voiman määrä. Enemmän voimaa ei välttämättä ole parempi.

Työstettävän materiaalin kovuus voidaan huomata materiaalin porauksen tai leikkauksen vastustuksesta. Useimmissa tapauksissa mitä kovempaa materiaali on, sitä työläämpää sitä on porata.

ERITYISIÄ HUOMIOITA

Porakärjen materiaali on yleensä tavallista hiiliterästä, joka on vähemmän vakaa korkeissa lämpötiloissa vastaaviin korkean nopeuden (HSS) teräsporanteriin. Vähentääksesi poran kärjen kulumista, käytä akkuväännintä iskuvääntimen tai vasaraporan sijaan.

Korkean lämpötilan vakaus vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti porakärki tuhoutuu porauksen synnyttämän lämmön vuoksi.

Porauslämpötila on suoraan verrannollinen vääntimen kierrosnopeuteen, käytettyyn voimaan ja työstettävän materiaalin kovuuteen. Kun jokainen arvo kasvaa, myös porauksen tuottama lämpö kasvaa.

Käytetyn voiman vähentäminen voi lisätä kestävyyttä ja mahdollistaa poran kärjen läpäistä paksumpia materiaaleja (eli poistaa enemmän materiaalia ennen kuin se rikkoutuu lämmön kertymisen vuoksi).

Vääntimen kierrosluvun alentaminen voi parantaa suorituskykyä kovemmissa materiaaleissa sallimalla käyttäjän painaa kovemmalla voimalla porauksen aikana ja pidentää porauskärjen käyttöikää.

OMINAISUUDET

Itseporautuvaa ruuvia valittaessa on otettava huomioon materiaalin paksuus ja liitettävät materiaalityypit. Seuraavassa on joitain tärkeimpiä seikkoja, jotka on otettava huomioon valittaessa sopivia ruuveja.

Poraurat mahdollistavat poratun materiaalin poistumisen reiästä. Täysin uponneet urat eivät enää pysty poistamaan näitä lastuja, jotka muodostava keskimäärin 80% porausprosessissa syntyvästä lämmöstä. Tämän materiaalin kerääntyminen voi aiheuttaa kärjen ylikuumenemisen ja tuhoutumisen.

Kärjen pituus määrittää materiaalin paksuuden, jonka ruuvi voi luotettavasti läpäistä. Kärjen kierteittämättömän osan (pilottiosan) on kyettävä poraamaan materiaalin läpi kokonaan ennen kuin kierteet tarttuvat kiinni. Jos kierteet tarttuvat kiinni ennen porauksen päättymistä, kiinnike voi takertua ja katketa.

Siipikärkiä käytetään joissakin ruuveissa, jotka kiinnittävät paksumpia materiaaleja, kuten puuta, metalliin. Siivet suurentavat kiinnitetyssä materiaalissa olevaa reikää, jolloin kierteet pääsevät läpi koskettamatta kiinnitettävää materiaalia. Tämä lisätty välys estää kiinnitettävän materiaalin irtoamisen runkometallista (tunnetaan nimellä “tunkeutuminen”). Siivet irtoavat joutuessaan kosketuksiin metallin kanssa ennen kuin kierteet tarttuvat metalliin.